Kuka minä olen?

"Olen 53-vuotias, aikuinen nainen.

Olen siis vaimo sekä äiti - meillä on mieheni kanssa kolme biologista lasta ja olemme isovanhempia - meillä on kolme lastenlasta.

Lisäksi arkeamme ilahduttavat useat sijaishuollosta tutuksi tulleet lapset - perheineen ja lapsineen.

Parhaimmillaan lapsiperheen arkea neljässä sukupolvessa

Minusta piti tulla äitini ompelimon (Jattanella) jatkaja. Kävin Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston tätä työtä ajatellen. Osaan siis ommella ja teen kankaasta melkein mitä vaan. En kuitenkaan samalla tasolla kuin äitini - hän teki kankaasta mitä halusi.

Elämä olisi järjestänyt itselleni kaiken valmiiksi, työn, kodin sekä yrityksen. Olihan minut kasvatettu siihen. Silti en ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Naimisiin menon 1991 ja lasten syntymisten 1992, 1993 ja 1995 jälkeen olin kotiäitinä omille lapsilleni kuusi vuotta.

Tällöin aloin kuuntelemaan sisäistä ääntäni; lähdin uudelleen opiskelemaan ja opiskelin ensimmäisen sosiaali- ja perustutkinnon.

Olen aina sanonut, etten ole "vaippaikäisten vankkumaton ihailija" mutta omien lasten kasvatuksessa ihastuin siihen, kuinka pienillä asioilla heille voidaan turvata turvallinen ja onnellinen lapsuus. Aidolla läsnäololla, välittämisellä, rajoilla ja rakkaudella.

Hyppäys käsi- ja taideteollisesta kasvatustieteen maailmaan

Hyppäsin tuntemattomaan - koulumaailmaan - perusopetukseen alakoulun puolelle, vaikka silloinen opettaja sanoikin paikkani olevan erityislasten parissa. Lähes uhmaten ilmoitin hänelle, että: "Ei pysty - nuo asiat tulevat kotiin".

Perusopetuksessa alakoulun puolella vietin vuodet 2001-2006 tehden töitä koulunkäynninohjaajana, koulusihteerinä sekä päätoimisena tuntiopettajana. Sisimmässä alkoi tuntua, että "oliko tämä elämä nyt tässä" ja halusin taas jotain lisää.

Jälleen hyppy tuntemattomaan - lähdin tutusta ja turvallisesta työstä pois, virkavapauden kautta irtisanouduin Lahden kaupungin koululaitoksen työstä. Vuoden verran kävin "tutustumassa" lastensuojelulaitoksen työnkuvaan niin koulunkäynninohjaajana sekä erityisluokan opettajana Sipilän Varakodissa Orimattilassa.

"Minustako yrittäjä? -ei ikinä"

Olin perustanut jo oman yrityksen vuonna 2000 ja tehnyt hetken yksityisen perhepäivähoitajan töitä mutta silloin aika omalle yritykselle ei ollut vielä kypsä.

Vuonna 2007 se olikin menoa.... lopullisesti. Työ ja erityislapset tulivat todellakin kotiin!

Vuodet 2007-2020 pyöritimme ensin lastensuojelulaitosta/ammatillista perhekotia.

Neuropsykiatrinen valmentaja -koulutus Mikkelissä

Uusi lastensuojelulaki oli juuri tullut voimaan 2008 ja jouduin opiskelemaan sosionomiksi, jotta pystyin toimimaan toiminnasta vastaavana. Monta rautaa tulessa - ei ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Samalla hoidin lastensuojelulaitosta ja yritystä.

Omasta mielestäni en saanut AMK-koulutuksesta yhtään mitään uutta, koin sen vain välttämättömänä pakkona.

Olinhan käynyt sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinnon yksityisessä Lahden Kansanopistossa, joka mielestäni oli ollut täyttä asiaa, jokainen tunti.

Yhtäkkiä internetin ihmeellisestä maailmasta pomppasi koulutus Mikkelissä, yksityinen sekin; ADHD/neuropsykiatrinen valmentaja 30 op.

Koulutukseen lähdin AMK-opiskelukaverini, mieheni sekä yhden meidän työntekijän kanssa yhdessä. Maksoihan se mutta kyllä siitä saikin!

Vuosi 2010 ja Tamskin Eeva-Liisan ja Sepon sekä Huotarin Anittan tuleminen elämäämme oli käännekohta.

He avasivat kokonaan uuden maailman niin itselleni kuin yrityksellemme.

NLP Practitioner

20 opintopisteen arvoinen mielikuvaopiskelumatka itseen vetäisi puoleensa myös aivan satasella.

Löysimme uuden tavan ohjata lapsia ja nuoria. Mikä parasta - se toimi.

NLP Master Practitioner

20 opintopisteen NLP- matka toiseen ihmiseen toi ohjaustaidot sekä syvensi asiat ja niputti kaiken yhteen.

Vain taivas oli rajana tämän jälkeen.

✰ Valmentava työote muuttaa koko lastensuojelutyön menetelmät ✰

Tämän jälkeen teimme lastensuojelua valmentavalla työotteella ja näimme sen tulokset!

Kiellot ja käskyt muuttuivat kehoituksiksi ja ohjeiksi;

Lapsilähtöistä mutta aikuisjohtoista.

Jokaista lasta kohdeltiin täysin yksilöllisesti mutta samalla yhteisöllisesti.

Ensimmäinen NLP -viitekehyksen lapsemme tuli meille juuri 17-vuotta täyttäneenä, Lahden Stopparista. Hän uhkui "en tee mitään" asennetta ja me annoimme hänen sitä uhkua. Varmistimme hänen, sohvan ja tv:n symbioosin ja muistutimme häntä, että muistaa laskea päivät aamukammastaan.

Joku väittäisi meidän käyttäneen käänteistä psykologiaa mutta se ei ollut sitä - se oli paljon enemmän. Nuori jaksoi olla symbioosissa kaksi viikkoa ja alkoi puhua, että haluaa työkokeiluun, sitten ammattikouluun. Lopulta hän kävi tutkinnon jota jatkoi 18-vuoden etapin jälkeen.

Mahtavaa!

Koulutimme paljon ihmisiä, jotta pystyimme tekemään työtä valmentavalla työotteella. Sitä ei voi vain viedä/ajaa sisään työyhteisöön, jossa suurin osa ei ole käynyt näitä koulutuksia. Koulutussisällöt eivät ole sellaisia "tietoa kaadetaan astiaan" asioita vaan ne vaativat oman matkan käymisen, koulutukset kestävät yhteensä kolme vuotta.

Lapset tulivat meille "vaikeina", lääkittyinä, monidiagnosoituina ja monia lastensuojelunpaikkoja ja tukitoimea läpikäyneinä. Meillä he alkoivat yhtäkkiä käymään koulua, menestymään siellä ja heidän arkensa alkoi toimimaan. Diagnoosit eivät hävinneet ja lääkitystäkin tarkistettiin lääkärin valvonnassa eli emme tehneet "ihmeitä" vaan olimme läsnä ja teimme oman työmme sydämellä. Samaan aikaan olimme vaatineet heidän biologisilta kodeiltaan kasvua riippuen varsinaisesta syystä lapsen meille muuttoon.

Onnistuimmeko lastensuojelun sijaishuollossa?

Meillä asui yli 40 lasta, vaikka vain yhtenä vuonna kotimme oli "täynnä".

Paras lapsiluku oli 5, silloin he ryhmäytyivät parhaiten ja tässä pyrimme pysymään. Loppuaikana tästä jouduimme tinkimään, koska suostuimme ottamaan muutaman alle kouluikäisen siipiemme suojaan asumaan. Kouluikäisiä siis tarvittiin viisi siihen hyvään ryhmähenkeen, joten tällöin lapsiluku oli hetkellisesti sen 7. Onnistuimmeko? En tiedä... tai itse asiassa tiedän. Näistä reilusta neljästäkymmenestä lapsesta suurin osa on edelleen jollain asteella tekemisissä kanssamme. He ja heidän perheensä sekä jälkikasvunsa. Eli kyllä onnistuimme!

Voimme olla ylpeitä siitä työstä mitä lastensuojelun sijaishuollon saralla saimme aikaan. Lastensuojelulaki lähtee siitä, että sijoitus tulee lopettaa heti jos ja kun siihen jostaneet syyt lakkaavat. Meillä kotiuttamisprosentti oli yli 86%.

Lahdesta Asikkalaan

Elämä ei ole aina reilua mutta tosiasia on, että kaikki on vastaanotettava mitä annetaan. Molemmat vanhempani löytyivät kotitilaltaan menehtyneinä lokakuussa 2018. Hämeen poliisin kenttäjohtaja toi suruviestin meistä sisaruksista nuoremmalle eli minulle eräänä aamuna. Vanhempani olivat olleet määrittelemättömän ajan kotonaan menehtyneinä.. eikä heitä enää voitu edes tunnistaa. Hienoa oli kuitenkin kokea yhteiskunnan tuki tällöin. Se oli valtavaa. Ohituskaistalla mentiin kaikkeen; oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen, siunaustilaisuuteen jne.

Kaikki muut yhteiskunnan alat joustivat - paitsi sosiaaliala.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto päätti tuolloin, että olin muuttanut pois perhekodista, kun olin tyhjentämässä/siivoamassa asuinkelvotonta maatilan päärakennusta syksyllä 2018. Olin 1,5 kuukautta pois perhekodista, omasta mielestäni hyväksyttävästä syystä. Lapsia tulee suojella myös tällaisessa tilanteessa. Yksinhän he eivät tietenkään olleet.

Aluehallintovirasto oli kuitenkin päättänyt, että olin ollut ainakin puoli vuotta pois työstäni.

Miksi? En tiedä. Siihen he eivät koskaan joutuneet vastaamaan.

Viransijaisuus lastensuojelun sosiaaliohjaajana

Lähdin Heinolan kaupungin sosiaalitoimeen tekemään sosiaaliohjaajan viransijaisuuden lapsiperheiden palveluun vuonna 2020.

Kiitos jokaiselle työkaverille!

Ilman Teitä minun luottamukseni virkahenkilöihin ei olisi koskaan palautunut.

⭐️ LOPUSSA KIITOS SEISOO ⭐️

Sikäli jos näitä edellä mainittuja asioita ei olisi tapahtunut, en olisi nyt tässä!

Elän elämäni hienointa aikaa ja tänä päivänä teen juuri sitä mitä haluan.

Opiskelin ALH Enkelihoitajaksi™️ äskettäin ja nyt saan tehdä kaikenlaista mystistä ilman sosiaalialan tuomia paineita ⭐️

Näissä elämänkokemuksissa on mistä ammentaa..

⭐️ Maarika ⭐️

Ja kyllä! Sikäli jos nimessäni on outo kaiku niin olen ollut kaksi kertaa ehdolla vaaleissa. Pyrin yhteiskunnassa ylöspäin syystä, että koin, että minun täytyy päästä muuttamaan Suomea tasa-arvoisemmaksi, korruptiovapaammaksi sekä yrittäjämyönteisemmäksi.

En saanut tätä työtä ajatellen kuitenkaan riittävästi ääniä. Kaikella on tarkoitus - uskon edelleen tähän.

✰ aluevaaleissa vuonna 2022 minua äänestettiin numerolla 4

&

✰ eduskuntavaaleissa vuonna 2023 olin numero 67.

Puolueeni on edelleen LiikeNyt.

Lupasin vaalikentillä muutamalle ihmiselle jotain ja olen tähän mennessä pystynyt sanani pitämään.

Työtä näiden lupausten eteen teen edelleen; mm. harmaaseen työhön maaseudulla pyrin puuttumaan niillä keinoilla, jotka minulla on käytettävissä.

✰ Puoluetaustani ei luonnollisestikaan näy koulutuksissa eikä ohjaustyössäni ✰